Hyvinvointiyhteiskuntamme on hyvä asia ja heikoimmassa olevia pitää auttaa. Tällä hetkellä meillä on avoimia työpaikkoja paljon auki, niin vakituisia kuin määräaikaisia paikkoja, houkuttelevia ja työehdoiltaan vähemmän houkuttelevia paikkoja. Rekrytoijana tunnistan välillä oman ja yritysten tuskan, kun hakijoita on vähän tai osaajia on todella vaikea löytää. Työntekijöiden löytämiseksi täytyy käyttää kaikki mahdolliset keinot. Monella yrityksellä vaikeus saada työntekijöitä on jo kasvun este.
Rekrytoijan näkökulmasta katsottuna tulee välillä mieleen, että onko meidän hyvinvointijärjestelmässämme jotain vialla, kun osa työttömänä olevista hakijoista ilmoittaa, ettei heidän kannata ottaa työpaikkaa vastaan. Hakijat katsovat omaa kokonaisuuttaan omassa taloudessaan eli tukien kanssa käteen jäävää tuloa, joka on suunnilleen saman verran kuin työssä ollessaan. Kun siihen päälle lasketaan työmatkakulut, työvaatekulut yms, niin moni työttömänä oleva tekee ratkaisun, ettei hae työpaikka tai ota tarjottua työtä vastaan.
Tämä on meidän kansantaloutemme kannalta huono tilanne. Kuinka kauan meidän hyvinvointijärjestelmämme tämän kestää? Millaisen mallin lapset ja nuoret saavat kotoa, jos työttömänä oleminen on parempi vaihtoehto kuin mieleisen työn tekeminen? Tästä tilanteestä ei tule syyttää työttömänä olevia henkilöitä, vaan käytännössä olevaa järjestelmää ja kuinka järjestelmä toimii. Kyllä niiden päättäjien, joilla on valtuutukset järjestelmää muuttaa, on aika tehdä tälle tilanteelle jotain!
Pitäisikö käyttää keppiä vai porkkanaa??
Comments