Ihmiset ovat työni sokeri. Jokainen rekrytointi antaa minulle uusia kokemuksia ihmisistä. Rekrytointiprosessin aikana välillä jopa omassakin vatsassa tuntuu perhosia, ei vain hakijoilla. Jokainen prosessi on niin mielenkiintoinen ja välillä jännittäväkin. Mikä siitä tekee niin mielenkiintoista? Ihmiset! Joku kerää autoja, toinen postimerkkejä ja kolmas avaimenperiä. Minä kerään kokemusreppuuni tapaamisia ihmisten kanssa. Ihmiset ovat todella yksi mielenkiintoisimmista asioista työssäni. He ovat intohimoni. Koen usein kesken rekrytointiprosessin kiitollisuutta siitä, että saan tehdä töitä intohimoni eli ihmisten kanssa.
Jokainen ihminen on erilainen. Jokainen ihminen on mielenkiintoinen, ja persoona on aina tärkein jokaisessa rekrytoinnissa. Substanssi tulee perässä. Substanssi on tärkeää, mutta vielä tärkeämpi on ihminen itse. Jokaisessa tehtävässä haetaan kuitenkin aina lopulta ihmistä. Muutoinhan robotit voisivat tehdä työn. Ilman tunteita ja vain suorittamalla tehtävää.
Rekrytoinneissa minä olen aina kuuntelija. Pidän itseäni suhteellisen hyvänä kuuntelijana, toki ihmisten avulla kehityn siinä edelleen koko ajan. Tuskinpa kukaan on kuuntelijana täydellinen. Minusta on todella mielenkiintoista kuunnella ihmisen tarinaa, ja mitä hän haluaa kertoa sekä millä tavalla hän tarinansa kertoo. Samaan aikaan tutkiskella hänen soveltuvuuttaan haettavaan rooliin. Ihminen ei paljasta kaikkea, jos rekrytoija ei saa luottamusta aikaiseksi. Luottamusta voi rakentaa vain sillä, että arvostaa aidosti ihmisiä. Aito arvostava vuorovaikutteinen keskustelu antaa huomattavasti enemmän tietoa kuin pelkkä ”kuulustelun” omainen tilanne. Ihmisten avulla teen työtäni ja tulen toivottavasti aina tekemään. Robottien rekrytointi ei ehkä ole minun lajini. Mikä sinun työssäsi on kaikkein tärkeintä? Onko työsi yhtä antoisaa, että koet ”perhosia” välillä vastassasi?
Comentários