Päivittäinen suomen kielen puhuminen voi olla ratkaiseva askel maahanmuuttajien työllistymisessä

Keskustelu takuueläkkeistä, kotoutumispalveluista ja maahanmuuttajien työllistymisestä käy kuumana. Yksi asia nousee rekrytoinneissa ja työnvalmennuksessa esiin kerta toisensa jälkeen: työnantajat edellyttävät hakijalta hyvää tai erinomaista suomen kielen taitoa. Hakuilmoituksessa vaadittu koulutus ei riitä, jotta pääsisi edes haastatteluun. Samalla monet maahanmuuttajataustaiset työnhakijat kertovat, ettei heillä ole arjessa ketään, jonka kanssa harjoitella suomea päivittäin. Kielikahvila kerran viikossa ei riitä nostamaan kielitaitoa tasolle, jota työmarkkinat vaativat. Voisiko järjestettyyn suomen kielen päivittäiseen harjoitteluun osallistuminen olla tukien saamisen ehtona?

Mahdollisuus päivittäiseen harjoitteluun puuttuu tällä hetkellä, mutta sen voisi järjestää nopeasti ja kevyesti

Kielen oppiminen on ennen kaikkea toistoa ja käyttöä. Jos suomea ei pääse puhumaan päivittäin, oppiminen hidastuu merkittävästi. Siksi olisi syytä kysyä, miksi meillä ei ole matalan kynnyksen, päivittäin toimivia keskusteluryhmiä, joihin työnhakijat voisivat osallistua.

Tällaista toimintaa voisi järjestää esimerkiksi:

·       koulujen luokissa iltapäivisin

·       kirjastoissa

·       nuorisotiloissa

·       työllisyyspalveluiden yhteydessä

·       palkattujen ohjaajien vetämänä.

On täysin mahdollista, että työnhakijoiden joukosta löytyisi henkilöitä, jotka voitaisiin palkata vetämään näitä ryhmiä. Vetäjän ei tarvitsisi olla suomen kielen opettaja, vaan riittää, että hän osaa suomea hyvin ja on halukas ohjaamaan matalan kynnyksen keskusteluryhmää. Samalla he itse työllistyisivät ja saisivat arvokasta työkokemusta. Tämä olisi kaksinkertainen hyöty: sekä ohjaaja että osallistujat edistyisivät kohti työmarkkinoita.

Voisiko päivittäinen suomen kielen harjoittelu olla osa tukiehtoja?

On myös aiheellista pohtia, pitäisikö päivittäinen suomen kielen opiskelu tai puhuminen olla työnhakijan velvoite heti Suomeen tullessa. Jos kielitaito on keskeinen este työllistymiselle, miksi emme loisi järjestelmää, joka varmistaa päivittäisen harjoittelun?

Tämä ei tarkoittaisi rangaistuksia, vaan selkeää ja ennakoitavaa rakennetta, joka tukisi kielen oppimista arjessa. Malli voisi sisältää päivittäisen osallistumisen keskusteluryhmään, jossa harjoitellaan suomen puhumista matalalla kynnyksellä. Lisäksi siihen voisi kuulua lyhyt kirjallinen tai suullinen tehtävä, joka vahvistaa sanastoa ja rakenteita. Osallistujille tarjottaisiin myös mahdollisuus harjoitella käytännön tilanteita, kuten puheluita, asiointia tai työhaastattelun kaltaisia keskusteluja. Tavoitteena olisi luoda rytmi ja rutiini, joka nopeuttaa kielen omaksumista ja tukee työllistymistä. Samalla osallistuminen kieliryhmiin arkipäivisin voisi olla osalle työnhakijoista ainut sosiaalinen tapahtuma päivässä.

Olisiko tällainen malli; kevyt, nopeasti toteuttava, edullinen, kustannustehokas ja vaikuttava ratkaisu? Loisiko se yhteisöllisyyttä ja vähentäisi eristäytymistä, joka usein hidastaa kotoutumista?

Suomen kielen päivittäinen harjoittelu ei ole monimutkainen uudistus. Se ei vaadi raskasta hallintoa eikä kalliita hankkeita. Tarvitaan vain:

·       tilat (joita jo on)

·       ohjaajat tai keskusteluryhmien vetäjät (joita voisi löytyä työnhakijoista)

·       selkeä rakenne ja velvoite osallistua.

Jos haluamme, että maahanmuuttajat työllistyvät nopeammin, meidän on tarjottava heille mahdollisuus oppia kieltä samalla intensiteetillä kuin työelämä sitä edellyttää. Päivittäinen suomen kielen puhuminen ei ole vain kotoutumistoimi, se on investointi työvoimaan, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen.

Tekstin on kirjoittanut Salme Kortelainen, joka työskentelee rekrytoinnin, headhuntingin ja työhönvalmennuksen parissa ja seuraa läheltä työllistymisen haasteita.