Meillä on Suomessa koulutuksen taso korkealla. Moni on suorittanut moniakin eri tutkintoja. Opiskelu on mielenkiintoista ja antaa eväitä niin työhön kuin elämäänkin. Helsingin Sanomissa oli 15.2. juttu työelämätaidoista. Työelämäprofessori Reetta Räty toi esille ”Työelämätaidoista annetaan väärä kuva, töissä pärjäävät keskinkertaiset ihmiset”.
Rekrytoijana hakija kokonaisuutena kiinnostaa
Rekrytoijana olen nähnyt elämässäni aikamoisen määrän ansioluetteloita. Rekrytoija lukee ansioluetteloa ihan kuten kaikki työnantajat. Koulutus, kokemus, osaaminen ja mitä erityistä henkilö nostaa esille omista taidoistaan kyseiseen työtehtävään hakiessaan. Rekrytoijana minua kiinnostaa hakijassa myös kehittymiskyky, asenne, innostuneisuus ja uteliaisuus substanssiosaamisen lisäksi. Substanssin voi useimmissa tapauksissa opetella, jos hakijalla on vaan motivaatiosta siihen, mutta asennetta on hankalampi saada muutettua. Usein ihmiset kertoessaan itsestään hieman vähättelevät omaa koulutustaan ja osaamistaan. Heidän puheestaan saattaa paistaa, että minulla on vain tämä koulutus tai en ole opiskellut montaa eri tutkintoa.
Reetta Rädyn kommentti kuitenkin antaa hyvän kuvan siitä, että aina ei tarvitse olla monta tutkintoa takana. Moni osaaja on hankkinut osan osaamisestaan työelämässä käytännön tekemisessä. Tätä kaikkea ei voi korvata opiskeluilla. Työelämätaidot ja alaan liittyvä osaaminen ovat ne, johon me rekrytoijat kiinnitämme huomiota. Hakijana henkilö, joka on suorittanut monta koulutusta peräkanaa, mutta ei ole välissä käynyt kuin kääntymässä työelämässä, saattaa jäädä toiseksi tai kolmanneksi juuri sen takia, että häneltä puuttuu työelämätaitoja.
Mitä työelämätaidoilta tänä päivänä vaaditaan?
Yhteiskunnassamme ovat korostuneet itsensä johtaminen, projektinhallinta, ajankäyttö ja sen suunnittelun sekä organisoimisen osaaminen. Tiimityö- ja vuorovaikutustaidot nostetaan esille ja ihmisiltä halutaan jatkuvaa itsensä kehittämistä.
Työntekijä voi olla armollinen itselleen ja ajatella: minä itse olen hyvä joissain asioissa ja vastaavasti heikompi toisissa. Kaikkea en osaa, eikä minun tarvitsekaan osata. Voin olla osassa työtehtäviä keskinkertainen ja taas toisissa ihan huippu. Kokonaisuus tekee minusta ihmisen, josta on työelämässä asiakkailleni hyötyä. Minun ei siis tarvitse virittää itseäni huippuun kaikessa osaamisessa. Itsensä liiallinen huippuun virittäminen voi aiheuttaa myös liikaa stressiä, ja sitä kautta rentous ja työn tekemisen ilo ja motivaatio kärsivät sekä saattavat jopa kadota kokonaan.
Jatkuva muutos ja kilpailuhenkisyys voi uuvuttaa
Moni uupuu jatkuvaan muutokseen ja kilpailuhenkisyyteen. Koko ajan vaatimustaso kasvaa, joka taas kuormittaa meitä henkisesti. Nyt koronan aikaan on paljon puhuttu etätyön tuomista masennuksen oireista sekä jaksamisesta. Vielä on jaksettava, vielä on tsempattava, vielä on pärjättävä. Nyt kun etätyö on pakollista myös välineitä, kanavia ja erilaisia toimintamalleja joudutaan muuttamaan sekä ottamaan haltuun koko ajan. Tämä myös rasittaa kuormittavasti osaa meitä. Ei voi hengittää ja istua jalat pöydällä leppoisasti töitä tehden. On skarpattava tekeminen välillä äärimmilleen, että pysyy muutoksien perässä. Tässä kohtaa työelämätaidot korostuvat sekä työhön oppimisen taidot. Tukea ja apua pitää uskaltaa pyytää niin muilta henkilökunnasta kuin esimiehiltä. Avun pyytäminenkin on taito, mutta usein ajatellaan, että vaivaan muita, jos kysyn apua. Avun kysyminen ei myöskään heikennä osaamista. Kukaan meistä ei osaa kaikkea.
Ole rohkeasti oma ihana itsesi
Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, uskalla olla myös rehellisesti keskinkertainen. Ei ole heikkoutta myöntää, että tätä asiaa en nyt hallitse. Tärkeämpää on tunnistaa mitä ei mahdollisesti hallitse ja hakea tarpeen vaatiessa tarvittava osaaminen itselleen. Ensi viikolla viiden vinkin lista työelämätaitoihin.
