Äitini kasvatti minut oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen ja työn tekemisen arvostamiseen. Koulusta ei saanut jäädä pois kotiin sairastamaan, jos ei ollut kuumetta. Työt piti tehdä kunnolla ja hyvin. Kovaa työn tekemistä arvostettiin, eikä turhia maristu.
Yhden naisen yritystä pyörittäessä tekemistä riittää yllin kyllin. Tunnit eivät aina tunnu riittävän kaikkien asioiden tekemiselle. Nykyään jo osaan ja kykenen säätelemään työntekoa paremmin kuin ennen. Ymmärrän ja huomioin levon sekä muun elämän, tietäen niiden tärkeyden ja tarpeellisuuden koko kokonaisuudessa. Mutta ilman pakollista pysähtymistä, tietoista rajan vetämistä, työn tekemisen rajaaminen ei olisi toteutunut kohdallani.
Väsymisen kautta yrittäjyyteen
Ennen yrittäjyyttä vieraalla mielenkiintoisissa ja vastuullisissa työtehtävissä toimiessani hieman ”uuvahdin” pitkään jatkuneen kovan työntekemisen seurauksena. Alkuun paiskin töitä mielenkiintoisissa työtehtävissä innolla ja hyvällä motivaatiolla. Nautin työn tekemisestä. Kova työn tekeminen ja pitkät työpäivät jäivät jotenkin päälle. Siitä tuli jollain lailla työyhteisössä ns. itsestään selvyys. Pitkät työpäivät ja kova tekemisen kulttuuri oli koko työyhteisön tapa toimia.
Herätys tilanteeseen tuli, kun mikään ei oikein enää tuntunut miltään, olin väsynyt, pinna kireällä ja huomasin itselläni kyynisiä ajatuksia ja suhtautumista toisiin kanssaihmisiin. Tilanteesta selvisin sairausloman, pitämättömien lomien ja terapian avulla. Ymmärsin, että vain muutoksia tekemällä selviän tilanteesta, kuivin jaloin, enkä palaa takasin samaan työntekomoodiin.
Kun menee liian lujaa, rajaa
Aikana kun olin poissa työpaikalta, oli aikaa olla ja ajatella ilman suorittamista. Huomasin värien ilmestyvän takaisin elämääni ja aloin nauttia pienistä asioista ja hetkistä. Pohdin, miten palata työntekemisen äärelle ilman väsymistä. Niinpä päätin rajata työpäivät normaalin pituisiksi. Ilmoitin esinaiselle, etten ole normaalin työajan jälkeen käytettävissä. Tästä pikkuhiljaa työn tekeminen normalisoitui ja voimat alkoivat palautua. Uusia näkökulmia asioihin ja pohdintoihin alkoi pulpahdella itselleni, mitä jatkossa haluan tehdä. Näistä ajoista jonkin ajan kuluttua irtisanouduin ja perustin oman yrityksen. Oman yrityksen perustaminen oli kylläkin ollut jo pitkään haaveenani. Olin vaan lykännyt yritystoiminnan aloittamista ja hyppyä turvallisesta tuntemattomaan aina jollakin syyllä. Kiitos tuesta puolisolleni, joka mahdollisti hyppäämään tuntemattomaan toteuttamaan haavetta.
Luonto voimaannutta ja antaa energiaa
Niihin aikoihin, kun lapset olivat pieniä, työn rajaaminen oli helpompaa. Lapset olivat hyvä ja pätevä syy pitää työpäivät pääosin hallinnassa. Nykyisin Saaga -koiramme pitää huolen ulkoilusta ja tauoista työpäivän aikana. Luonto ja metsässä samoilu on yksi suurista voimaannuttavista asioista itselläni. Luonto vetää magneetin lailla puoleensa. Luonnon lisäksi läheiset, taide ja musiikki antavat hyvää vastapainoa ja energiaa työntekemiselle.
Mikä saa meidät suorittamaan?
Olen myöhemmin miettinyt, miksi omien rajojen vetäminen on ollut niin vaikeaa itselläni. Miksi rajan vetäminen voi aiheuttaa syyllisyyden tuntemista? Miksi on helpompaa huolehtia, että kaikilla muilla on asiat hyvin, kuin vetää omat rajat ja tuntea itsemyötätuntoa. Joskus vielä nykyisinkin rajojen vetäminen on välillä vaikeaa, mutta enemmän muissa asioissa kuin työntekemisessä. Kuinka suuri merkitys kotikasvatuksella ja opituilla malleilla on? Entä ympäristöllä, jossa työskentelet? Omilla ajatuksilla? Vai millä? Koemmeko ettemme ansaitse hyväksyntää, jos emme suorita työtä tai asioista tarpeeksi?
Millaisia kokemuksia sinulla on? Millaisilla keinoilla pidät työntekemisen ja muun elämän balanssissa?
