Kun työtä ei ole tarjolla, mitä voimme silti tehdä?

Kuvittele olevasi työnhakija, joka on lähettänyt kymmeniä hakemuksia ilman vastausta. Jokainen päivä venyy odotukseksi. Löytyykö tänään se työpaikka, johon juuri minun osaamistani tarvitaan? Tämä ei ole vain yhden ihmisen tarina, vaan tuhansien sillä heinäkuussa 2025 työttömiä oli Suomessa jo 269 000. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi räjähdysmäisesti, ja yli puolet työttömistä on nyt vaikeasti työllistettäviä.

A-studion keskustelussa tällä viikolla Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi ja alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen (TEM) nostivat esiin karun tilanteen. Työttömyys kasvaa kaikissa ikäryhmissä. Heinäkuussa 2025 työttömiä oli jo 269 000, mikä on 40 000 enemmän kuin vuosi sitten. Huolestuttavinta on pitkäaikaistyöttömyyden (yli vuoden yhtäjaksoinen työttömyys) jyrkkä kasvu. Heinäkuussa oli 128 800 pitkäaikaistyötöntä, mikä merkitsee 32 200 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Erityisen vaikeassa asemassa ovat rakennetyöttömät eli ihmiset, joiden osaaminen on vanhentunut ja joiden on entistä hankalampaa löytää paikkaansa muuttuvassa tuotantorakenteessa. Kun uudet ammatit syntyvät, vaihtoehtona on osaamisen päivittäminen tai jopa alanvaihto.

Mutta myös korkeasti koulutettujen työttömyys on kasvussa. Tämä kertoo, ettei kyse ole pelkästään osaamisen puutteesta, vaan myös siitä, ettei työpaikkoja yksinkertaisesti ole riittävästi tarjolla.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet taloudelle raskaita. Nyt näkyvissä on lupaavia merkkejä kasvun käynnistymisestä, mutta kuten Romakkaniemi ja Pylkkänen muistuttivat, työllisyys reagoi aina viiveellä. Vaikka työn tekeminen on nyt kannattavampaa kuin etuuksilla eläminen, työpaikat eivät synny tyhjästä.

Vuoden 2025 alussa työllisyyspalvelut siirtyivät kuntien vastuulle. Tämä antaa kunnille enemmän valtaa ja samalla enemmän vastuuta löytää ratkaisuja työllisyyden hoitoon. Onnistuminen riippuu siitä, kuinka kunnianhimoisesti ja asiakaslähtöisesti palveluja lähdetään kehittämään ja työtä tehdään.

Valoa etsimässä

Vaikka luvut ovat raskaita, ne eivät kerro koko tarinaa. Jokaisen työttömyystilaston takana on ihminen, jolla on osaamista, kokemusta ja halu tehdä työtä. Samaan aikaan organisaatiot kamppailevat osaajapulan kanssa. Tämä ristiriita kertoo, että ratkaisuja on olemassa mutta ne löytyvät vain, jos uskallamme katsoa työelämää uudesta kulmasta.

Tarvitsemme sekä rakenteellisia uudistuksia että arjen tekoja, jotka lisäävät työelämän inhimillisyyttä ja pitovoimaa. Juuri nyt katse kannattaa suunnata sinne, mihin voimme itse vaikuttaa eli työyhteisöihin, johtamiseen ja työnantajuuteen.

Mitä voimme tehdä? Rekrytointi alkaa työyhteisön sisältä

Kun organisaation kulttuuri on kunnossa, ihmiset viihtyvät ja pysyvät. Työyhteisön sisäinen ilmapiiri on usein se ratkaiseva tekijä, joka vaikuttaa työntekijän haluun jatkaa työssään tai suositella työnantajaa eteenpäin. Rekrytoijan, valmentajan ja sovittelijan työssäni näen, että epäselvät roolit, puutteellinen vuorovaikutus, konfliktit sekä huonoksi koettu johtaminen ovat yleisiä syitä uupumukseen ja irtisanoutumisiin.

Hyvinvoiva työyhteisö ei synny sattumalta. Se edellyttää työntekijöiden, esihenkilöiden ja työnantajan panostusta arjen vuorovaikutukseen, selkeyteen ja yhteisiin pelisääntöihin sitoutumista.

Työnantajuus on taitolaji

Monelle yrittäjälle ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on suuri askel ja samalla iso vastuu. Työnantajana toimiminen vaatii osaamista, jota ei välttämättä ole valmiina. Selkeä perehdytys, toimiva rekrytointiosaaminen ja työnantajuuden kehittäminen ovat avaintekijöitä onnistumiseen.

Myös suuremmissa organisaatioissa työnantajuus korostuu. Osaajat valitsevat työpaikkansa yhä useammin sen perusteella, millainen työnantajamielikuva ja kulttuuri organisaatiolla on. Kyse ei ole vain palkasta, vaan kokonaisuudesta, merkityksellisyydestä, hyvinvoinnista ja luottamuksesta.

Osaajapulan ratkaisu on kokonaisuus

Rekrytoinnin lisäksi tarvitsemme:

• Panostusta työhyvinvointiin ja vuorovaikutukseen. Ristiriitojen käsittely voi vahvistaa työyhteisöä. Ristiriidat on hyvä ratkaista heti niiden ilmannuttua.

• Työnantajuuden kehittämistä. Hyvä työnantaja pitää lupauksensa ja rakentaa luottamusta ja pitää yllä psykologista turvallisuutta.

• Esihenkilöiden tukea ja valmennusta. Esihenkilö on avainasemassa siinä, miltä työ arjessa tuntuu.

• Pitkän aikavälin ajattelua. Rekrytointi ei ole nopea ratkaisu, vaan osa yrityksen liiketoimintaa, jossa huomioidaan tulevaisuuden suunta ja tavoitteet sekä mitä osaamista ne edellyttävät uuden henkilön rekrytoinnin yhteydessä. 

  
  

Valo tunnelin päässä syntyy arjen teoista

Osaajapulaa ja työttömyyttä ei ratkaista yksin poliittisilla päätöksillä tai talouskasvulla. Tarvitaan työyhteisöjä, joissa ihmiset haluavat pysyä ja joissa työnantajuus on vastuullista ja inhimillistä.

Jokaisen työttömän taustalla on ihminen, tarina ja toive tulevaisuudesta. Siksi ratkaisu ei voi olla vain numeroita ja rakenteita, vaan myös kohtaamista, kuuntelua ja tukea. Kun ihminen saa mahdollisuuden oppia uutta ja kokea olevansa tarpeellinen, syntyy polku kohti työtä ja samalla kohti vahvempaa yhteiskuntaa sekä se valon pilkahdus, jota nyt niin kipeästi tarvitsemme.